sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Finaalipaikka varmistettu

Tätä puhelinkeskustelua ei tietenkään koskaan käyty. Mutta viime viikolla oli sellainen olo, että olisi hyvin voitu käydä.

- Haloo?

- Soittelemme täältä Suomen paskin raskaus –tosi tv-ohjelmasta, terve. Keräämme parhaillaan finalisteja kevään suoriin lähetyksiin ja saimme vinkin, että sinun yhteispisteesi saattaisivat riittää finaalipaikkaan.

-  Ai, kiva! Vähän arvelinkin, että voisitte ottaa yhteyttä.

- Niin, minä ymmärsin, että tämä sinun raskautesi on mennyt asiaankuuluvasti hankalimman kautta, ja tässä meidän kilpailussahan lisäpisteitä saa sen mukaan, miten hanurista kulunut raskausaika on ollut. Eli kerropa vähän lisää! Miten alkuraskaus sujui?

- No, ensimmäiset kuusitoista viikkoa voin koko ajan huonosti. Kuvotus alkoi siitä kun heräsin aamulla ja jatkui siihen asti, kunnes menin illalla nukkumaan. Koko päivä meni sitä vastaan tapellessa ja työpäivän jälkeen pääsääntöisesti makasin sohvalla ja väänsin itkua.

- Hienoa, tämä kuulostaa juuri meidän ohjelmaamme sopivalta materiaalilta! Oksensitko?

- No en, tappelin tunnetta vastaan ja pää pöntössä en joutunut olemaan. Halvaannuttava kuvotus riitti.

-  Ai, harmi. Yrjöämisestä saa meillä bonuspisteitä, lisäpojoja tippuu jos oksentaa julkisessa liikennevälineessä, työpaikan viikkopalaverissa tai klassisen musiikin konsertissa. Mutta mennäänpä eteenpäin. Löytyykö ummetusta ja selkäkipuja?

- Toki, molempia.

- Mahtavaa! Ja ymmärsinkö oikein, että viime viikolla sinulle iski oikein todellinen jackpot?

- Joo, sokerirasitustestin tuloksena minulla sitten todettiin raskausajan diabetes. Minkä koin ihan hieman ironisena, koska minulla ei ollut neuvolan listojen mukaan ainuttakaan sille altistavaa tekijää. Mutta niin vain oli kaksi kolmesta arvosta päin helvettiä. Että siinähän tämä loppuraskaus mukavasti meneekin ruokapäiväkirjaa täytellessä.

- Ja epäilemättä syytät tästä itseäsi ja kannat huonoa omaatuntoa?

- Totta kai. Lähinnä mietin, että olen niin surkea raskaana olija, että kaikki menee nyt vain vaikeimman kautta. Vaikka neuvolassa muuta vakuutettiin, olen totta kai paskana siitä, että jotenkin tämä nyt vain on oma vikani.

- Ja asiaankuuluvasti olet huolissasi vauvasta?

- Jos se ei työntäisi päivittäin varpaitaan kylkiluihini, olisin melko varma että tenava on jo kuollut, kiitos kysymästä.

- Entä oletko jo hermostunut jollekin ihmiselle, joka kehottaa nauttimaan ihanasta raskausajasta? Tai vetänyt mielellään julkiset kilarit jollekulle?

- Lähinnä olen kypsähtänyt fraasiin ”Hei, kohtuus kaikessa tuossa syömisessä, ei sen kanssa pidä niin tarkkana olla”. Eipä näyttänyt tuottavan kohtuus kaikessa-ajattelu tulosta, nimimerkki raskausdiabeetikko. Jos tätä ohjesääntöä tyrkytetään vielä kerrankin, oksennan.

- No mutta, sinullahan on suorastaan loistavat pisteet tähän finaalipaikkaan. Enää näistä oireluetteloista ei oikeastaan puutu muuta kuin raskaushepatoosi ja peräpukamat, sen jälkeen sinulla onkin sitten täyskäsi kasassa. Mutta vielähän tässä ehtii.

- Juu, ja toki ulostan jo nyt verta tuon ummetuksen ansiosta, eli eiköhän nämä asiat hoidu ennen kuin raskaus on lopullaan.

- Kiva kuulla! No, mehän emme tietenkään voi sanoa mitään varmaa tässä vaiheessa, mutta kuulostaa kyllä siltä, että pääset finalistiksi Suomen paskin raskaus-ohjelmaan. Tuottajamme palaa asiaan sitten kun loppukevään finaalilähetysten aika on käsillä. Ei muuta kuin oikein paskaa odotusta sinne!

- Kiitos paljon! Teen parhaani.