keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Lastenhuoneen elämänmakuinen sisustus

Olin aikanaan töissä sisustuslehdessä. Se oli opettavaista. Opin muun muassa sen, miten samat asiat voi sanoa joko sisustuskielellä tai sitten niin kuin ne ovat.

Esimerkki:

Sisustuskieli: Loft-asunnossa on remontin jälkeen upean ilmava, valoisa tunnelma.

Realismi: Kun olimme saaneet remontin siihen pisteeseen, että kaikki seinät oli kaadettu, meillä ei ollut enää varaa huonekaluihin. 

Tulin aamulla tehneeksi sen virheen, että avasin asunnossamme oven työhuoneeseen, alias tulevaan lastenhuoneeseen. Ei olisi kannattanut. Projekti on lievästi sanoen vaiheessa.

Sitten totesin, että kyllähän tästäkin voi saada vaikka millaisen sisustuspostauksen, kun vain käyttää oikeaa kieltä. Katsokaa vaikka. (Ei sisällä tuotesijoittelua.)


Kauniin avarassa huoneessa on tilaa kodin välttämättömyyksille. Tuleva lastenhuone toimii vielä toistaiseksi kodin hermokeskuksena, jonka avulla arki pyörii saumattomasti. 

Ei sitten ole hetkeen tullut korjattua noita pyykkejä pois. Ja pakkoko miehen on aina jättää se silityslauta auki? Taivaalle kiitos että huone on sen kokoinen, että tämän rytön saa oven taakse niin sitä ei tarvitse katsella olohuoneessa. 


Asunnosta on karsittu kaikki ylimääräinen tavara. Perhe käy säännöllisesti läpi omistamiaan esineitä ja pitää näin huolen siitä, että ylimääräistä ei pääse kertymään. 

Uskokaa tai älkää, mutta tässä ollaan voiton puolella. Tyhjän seinätilan kohdalla oli aiemmin kirjahylly, joka sai poistua vauvatavaroiden tieltä. Omat cd-levyni ajattelin pistää kaikki kiertoon ja miehen cd:t pitäisi sulloa sinne kuuluisaan jonnekin-nimiseen paikkaan. Hietalahden kirppis ottaa kuulemma vielä vastaan cd-pylväitä. Hullut. 





Tässä kodissa perinteikkäät antiikkihuonekalut elävät sulassa sovussa modernien sisustuselementtien kanssa. Vanha arkku tuo huoneen sisustukseen syvyyttä: vanhalla esineellä on aina oma tarinansa. 

Ei mitään tietoa, mitä tuo kapine sisältää. Tarttis vissiin käydä läpi. Tulevaisuudessa se pääsee joko puolikäyttöisten vaatteiden laskupaikaksi tai lelulaatikoksi. Mitähän Hulda-täti ajattelisi jos näkisi?


Pienen tulokkaan tuloon on varauduttu hyvissä ajoin ja rakkaudella. Lastenhuoneen punainen sohva suorastaan kutsuu imettämään ja viettämään suloisia hetkiä yhdessä vauvan kanssa. 

Ennen kuin ollaan siinä pisteessä, tarttis vissiin lakata käyttämästä sohvaa puhtaan pyykin välilaskeutumispaikkana. Ja voi olla, että maidon tulo hyytyy aika nopeasti, jos tuo lintu on taustalla tuijottamassa. 




Punaiset, isokukkaiset verhot toimivat näyttävänä sisustuselementtinä ja samalla tekevät pienen ihmisen omasta tilasta suojaisan sopen. 

Näiden verhojen läpi mennään hätinä panssarivaunulla. Hämäävästä ulkonäöstä huolimatta eivät ole Marimekkoa vaan joku feikkijuttu. Ajavat asiansa, sillä ikkunasta metrin päässä on vastapäisen talon parveke, jolla käydään röökillä kerran tunnissa. Pyykkiä taitaa oikeasti olla melko paljon, kun tuo teline tunkee joka kuvaan.




Mökkeily on pariskunnan yhteinen, rakas harrastus. Kun kotona on tilaa ja tavarat ovat järjestyksessä, myös viikonlopun viettoon lähteminen ja sieltä palaaminen käyvät helposti ja stressittömästi.

Ei sitten mies saanut aikaiseksi purkaa matkalaukkuaan edellisen viikonvaihteen jäljiltä. Tuohonhan ei juurikaan kompastu.




Ensimmäiset vauvahankinnat on tehty ja esineet löytävät kauniisti paikkansa uudessa kodissa. Mummon kutoma räsymatto suojaa valkolakattua parkettia arjen kolhuilta. 

Onneksi vaunut mahtuivat hissiin, läheltä liippasi. Tällä hetkellä vaunuissa asuu pölynimurin pölypusseja. Olis niille tilaa siivouskaapissakin, mutta mitä turhia. 

Glorian koti, odotan yhteydenottoasi.